Varasin kirjastosta vinon pinon chick lit-genreen sijoittuvia kirjoja, koska haluan tutustuttaa itseni uudestaan tähän genreen. Lisäksi ajattelin näin syksyn kunniaksi lukea jotain hauskaa ja kevyttä.
Ensimmäisenä listallani oli Sophie Kinsellan "Varsinainen talousihme". Olen ennenkin kurkkaillut tämän kirjan takakantta, mutta nyt chick lit-kuukauden kunniaksi päätin lainata teoksen.
Samantha Sweetingin lakimiesura on nousukiidossa ja kaikki tuntuu sujuvan käsikirjoituksen mukaan, kunnes hän löytää sotkuisen työpöytänsä kätköistä unohdetun asiakirjan. Samantha huomaa tehneensä kömmähdyksen, eikä nyt puhuta mistään pikkusummista vaan viidestäkymmenestä miljoonasta. Hups.
Hyljeksitty nainen pakenee virhettään hyppäämällä junaan, joka kuljettaa hänet pois katastrofialueelta. Pienen sekaannuksen tuloksena menestyvä uranainen päätyy taloudenhoitajaksi erään pariskunnan luokse. Vaikka Samanthan älykkyysosamäärä lähentelee neroutta, ei tämä nainen osaa käyttää edes mikroa. Apua saadaan kuitenkin yllättävältä taholta. Pian Samantha saa vahingossa käsiinsä uusia, epäilyttäviä tietoja. Oliko hänen virheensä vain inhimillinen erehdys vai yrittääkö joku sabotoida hänen uraansa?
En tiedä olinko nostanut toiveitani liian korkealle tämän kirjan suhteen. Tulos oli nimittäin pieni pettymys. Sophie Kinsella omaa hauskan ja omaperäisen tavan kirjoittaa, mutta juonta olisi voinut jalostaa enemmän. Ensimmäinen kappale vastaa odotuksia, mutta pian juoni alkaa muuttua sohjoiseksi. Kirjailija tähtäilee juonessa liian moneen suuntaan. Sivuhenkilöt jäävät pinnallisiksi - moni hahmo luokitellaan hätäisesti tyhjäpääksi tai pahikseksi, eikä homma luista. Valitettavasti.
Tiettyjä asioita korostetaan kirjassa liikaa - tuntuu siltä, kuin kirjailija pelkäisi ettei lukija ymmärrä kaikkea oleellista. Jos valehtelee elämänsä rakkaudelle pitkään tai puhuu puuta heinää, ei lopputulos ole ruusuinen. Tämän tajuaa kerrastakin, mutta tarinassa sitä alleviivataan rankalla kädellä ja asia toistetaan useammin kuin kerran. Kirjan loppua ei yksinkertaisesti voi ottaa tosissaan
Juonesta puuttui selkeys ja kirjan henkilöistä syvyys. Se jäi harmittamaan, sillä juonessa oli aineksia parempaankin.
Sopii mainiosti viikonloppulukemiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti